Kuinka lähellä egosi on sitä mitä olet? Elääkö egosi sopusoinnussa sinun kanssasi? Onko egosi itsellesi täysin vieras ja jopa pelottava olemus? Minkälaista ravintoa egosi tarvitsee pysyäkseen hengissä? Tarvitseeko se jotain elinvoimaista ja vahvaa? Pysyykö se hengissä pilaannuttamalla toisten egoja ja syöden sellaista mikä on kuollutta? ”Raatelija repii rikkinäistä, upottaa kyntensä haaskaan.Vaanii mädäntynyttä, kuin haaskalintu. Valuttaa… Jatka lukemista Kuolevaisen illuusio
Avainsana: Ego
Egot ja valo
Kuinka monta valoni vartijaa minulla on? Kuinka monta egoani on kääntynyt selin minuun esittäen ettei näe minun olemassaoloani? Kuinka monta ehostettua kuorta minun ympärilläni on? Pääseekö valoni näyttäytymään egojeni väleistä vai heijastuuko valo takaisin minuun itseeni egojeni läpäisemättömistä selkäpuolista? Kuinka monta vartijaa sinun valollasi on? Päästävätkö egosi ketään joka sinun valoasi on tulossa kohtaamaan, lävitseen?… Jatka lukemista Egot ja valo
Jäänjättiläinen
”Hengittää jäänjättiläinen, sisuksistaan puhisee hiilloksia loppuun palaneiden aikeiden. Punastuneita karrelle palaneita nähdäksemme nostelee. Elämästään laulelee lämmintä kajoa, kivikehän sihisevän syövereistä.” S.
Vähemmäksi yhdistyneet
Hienosti me osaamme porukalla kokonaisuudessamme näyttäytyä toistuvasti tyhmemmän oloisina ja vähemmässä ymmärryksessä, kuin totuudessa sillä hetkellä olemme. Vaikka itsessämme tiedämme ja tunnemme ettei meissä pahuutta asu vaan ymmärtämättömyyttä omille tunteillemme ja teoille jotka tunnemyrskyissä syntyivät, silti huijaamme näkyvissä rooleissamme muita ja ilmi annamme toisistamme vain mustaa ja valkoista, hyvää ja pahaa. Ja sanomillamme pakenemme tapahtuneiden… Jatka lukemista Vähemmäksi yhdistyneet
Vuorot vastakkain
Tottuneena näyttämään itsesi läheisillesi sinä toistuen otat näyttävän aseman huomaamatta sitä vaihtoehtoa, että niissä hetkissä sinun olisi mahdollista elää vastavuoroisesti samalla myös toisista oppia saaden ja kuunnellen. Nyt sinä uusintana näytät itseäsi ja kerrot elämästäsi läheisillesi havahtuen välillä opinhetkeen minkä sinä itsessäsi siinä näet. Ja kuullen läheiseltäsi hänen opinhetkestään minkä hän sinun avautumisesi kautta sai.… Jatka lukemista Vuorot vastakkain
Ylpeiden matkassa
”Niin ne elosta kertovat sanalauseet kimpoilivat minusta sinuun ja sinusta minuun uudestaan ja aina uudestaan onnistuen, kuin tarkoituksella ylpeytemme aina vähän suuremmaksi meihin osuessaan kasvamaan. Lauseiden pääsemättä sisimpääsi ja tunnusteltaviksi ne onnistuvatkin kolahtamaan aina vain ylpeyttäsi vasten saaden sinun äänesi antamaan takaisin kaiun minkä äänessä ylpeytesi oli taas vähän kasvanut. Ja osuessaan vasten minun ylpeyteni… Jatka lukemista Ylpeiden matkassa
Sanaviisas Väinämöinen
Pitkistä viilalla hiotuista lauseista ja niiden arvokkuutta ja viisautta hehkuvista sanoista muotoutuu ulos tullessaan korviimme täydellisen kuuloisia perustelulauseita joista ei jää yksikään sana tai sen muoto epäselväksi kuulijalle. Lause kokonaisuutena on tarkoitus saattaa kuulijoille niin, että se on täynnä harkittua ymmärrystä. Mutta jos joku näin täydessä ymmärryksessä syntyneestä lauseesta löytää epäymmärrystä, tämän epäymmärryksen täytyy olla… Jatka lukemista Sanaviisas Väinämöinen
Kohtaaminen
Mikä saa meidät esittämään, että meillä ei ole aikaa tai tarpeeksi ymmärrystä kohdata itseämme kehittyäksemme juuri niissä hetkissä milloin hetki on meille vaikea ja kivulias? Miksi minä vääntelehdin ja ravistelen itsestäni pois sen aitouden hetken mikä minulle voisi olla opinhetki? Näin käännän sen hetken epäaidoksi pakottamalla itsestäni vaikeat tuntemukset pois ja vaihdan tilalle sen egon… Jatka lukemista Kohtaaminen
Elävä
”Mielen puoli uskottelee, valoja vankkoja, ylistyksessään kuihtuvaa. Uskon pulputessa kielen kantta, auki availee epäluotettavaa. Tarkoitusta kyselee mailla, hulttion apajilla vaeltaa. Tarvitseeko oikeaa, väärälläkin kykenevä kapuamaan. Imiessä kesän näyn, talvisessa lepo haasteiden. Tutkimattomalla tiellä janoissaan, keksijän työssään kuvitteluja sanoittaa. Oikeutta tajuissaan ojentavat. Tarkkuudessaan kääntyneitä, painaa alleen kumartamaan.” S.
Kokonaisuus
Silloin kuulen sinun puhuvan edelleen kielellä millä torut itseäsi etkä ole antanut itsellesi epäymmärrystäsi anteeksi. Riudut siinä egosi asettamassa tunteessa missä olet ollut ikuisuuden mittaisen ajan elostasi huono ihminen. Ja sinun oma kielesi muotoilee suussasi sanoja ja sanoista pilkkalauseita jotka pyrkivät uppoamaan sinuuteesi tehden siitä heikon ja mitättömän. Etkä sinä kykene puolustautumaan sinun omilta syytöksiltäsi… Jatka lukemista Kokonaisuus