Ylpeiden matkassa

”Niin ne elosta kertovat sanalauseet kimpoilivat minusta sinuun ja sinusta minuun uudestaan ja aina uudestaan onnistuen, kuin tarkoituksella ylpeytemme aina vähän suuremmaksi meihin osuessaan kasvamaan. Lauseiden pääsemättä sisimpääsi ja tunnusteltaviksi ne onnistuvatkin kolahtamaan aina vain ylpeyttäsi vasten saaden sinun äänesi antamaan takaisin kaiun minkä äänessä ylpeytesi oli taas vähän kasvanut. Ja osuessaan vasten minun ylpeyteni… Jatka lukemista Ylpeiden matkassa

Runo yhteisestä matkasta

Minä ja sinä nostamme toistemme sodanjanoiset aseet esille ja raatelemme toisiamme epäymmärryksen kahleilla. Pieksemme toistemme selkään sanoillamme syviä vereslihaan uppoavia kuin puukon terän viiltäneitä haavoja jättäen toisen egon vuotamaan ja kärsimään olemassa olostaan siinä hetkessä ja vaikeroimaan tulevaa lopunhetkeään. Syöksemme toistemme sydämiin orjuuttamista rakkaudelle minkä kuuluisi olla puhdas, mutta vahva ja kevyt kuin tuuli. Mutta… Jatka lukemista Runo yhteisestä matkasta