Totuutta vastavuoroisuudessa

Luotatko totuuteesi? Pystytkö kertomaan totuudestasi? Osaatko sanoittaa totuuttasi silloinkin, kun siitä kysytään kysymyksiä? Oletko vasta oppinut elämään totuutesi kanssa yksin? Sinun menettäen luottosi totuuteesi heti, kun jollakin on sinulta siitä kysyttävää. Onko totuutesi silloin totuutta jos se horjuu pelkistä kysymyksistä? Voiko totuus olla totuutta pelkkinä vastauksina vai vaatiiko totuus lopulta aina ollakseen sitä tunnustelevat kysymyksetkin?… Jatka lukemista Totuutta vastavuoroisuudessa

Keskusteluni

Osaanko alkaa keskusteluun vain liueten mukaan vai päätänkö jo etukäteen suoriutuvani keskustelusta joko ymmärtämättä toista missään tai ymmärtäen toista kaikessa? Miten minä päädyn keskusteluun? Alanko vain vastavuoroisena keskelle keskustelua? Päättämättä etukäteen milloin olisin siihen valmis alkamaan. Olenko keskustelussa siitä lähtien, kun se saa minussa ensimmäisen tunteen aikaiseksi vaikken itse mitään vastavuoroista osaisikaan heti takaisin sanoittaa?… Jatka lukemista Keskusteluni

Totuutta yhdessä

Miten yhteinen ymmärrys ja yhteinen totuus saavutetaan? Riittääkö sellaiseen molempien kyky kuunnella ja puhua? Vai voiko totuus silti jäädä vajaaksi tai jakautuneeksi niiden kesken ketkä siitä yhdessä puhuivat ja kuuntelivat? Voiko yhteistä totuutta saavuttaa tietäen, että jokaisella kuulijalla ja puhujalla on oma totuutensa? Vai onko yhteisymmärrys ja yhteinen totuus saavutettu vasta, kun jokaisen oma totuus… Jatka lukemista Totuutta yhdessä

Ahdistava avaus

Mitkä ovat minulle sellaisia helppoja kevyitä sanoja jotka vain virtaavat kurkunkanttani pitkin ja avautuvat suun liikkeideni mukana ääniksi? Mitkä sanoinkuvaamattomilta tuntuvat sanani jäävät vaeltelemaan ajatuksiini ja jumittuvat kerran toisensa jälkeen kurkkuuni mahtumatta tulemaan sieltä ulos saaden kurkkuni tuntumaan liian ahtaalta sanojeni mentäviksi? Onko se minun kurkkuni joka kutistuu vai sanani jotka sisälläni kasvattavat itsensä liian… Jatka lukemista Ahdistava avaus