” Hiljaa kuuraheinäpelto matkaa tuulessa,Hiljaisuudessa se on osa päivää. Hiljalleen kasvattaa itselleen kuurapeittoa,Hiljaisuuteen antanut värinsä. Hiljaisena kurottaa nuokkuva latva lumista kamaraa,Hiljassa antaa itsensä maatua.” S.
Tekijä: [email protected]
Totuutta vastavuoroisuudessa
Luotatko totuuteesi? Pystytkö kertomaan totuudestasi? Osaatko sanoittaa totuuttasi silloinkin, kun siitä kysytään kysymyksiä? Oletko vasta oppinut elämään totuutesi kanssa yksin? Sinun menettäen luottosi totuuteesi heti, kun jollakin on sinulta siitä kysyttävää. Onko totuutesi silloin totuutta jos se horjuu pelkistä kysymyksistä? Voiko totuus olla totuutta pelkkinä vastauksina vai vaatiiko totuus lopulta aina ollakseen sitä tunnustelevat kysymyksetkin?… Jatka lukemista Totuutta vastavuoroisuudessa
Kaikkivoipaisuus
Mitä on kaikkivoipaisuus? Tarkoittaako se sellaista, että myös on sitä kaikkea mitä kykenisi olemaan? Oletko sinä kaikkea mihin kykenet? Kuka sen alun perin sanoitti, että jumalat ovat kaikkivoipia? Sanoiko joku jumalista itse olevansa sellainen? Vai sanoittiko jumalan kaikkivoipaksi joku muu, joka katseli jumaluutta ihastellen? Voimmeko päättää yhdenkään kaikkivoipaisuudesta hänen itsensä puolesta? Onko kukaan sellainenkaan kaikkivoipa,… Jatka lukemista Kaikkivoipaisuus
Leipää ja sukujuuria
Missä sinun juuresi on? Tunnetko niitä? Kuinka monesti olet valmistellut itsellesi hetken tutustua juuriisi maistellaksesi sitä kaikkea mistä olet saanut alkusi? Milloin viimeksi olet hapattanut juuresi valmistaen itsellesi sopivan sitkeän, mutta käsissäsi vaivattavan leipäsiä valmistavan taikinan? Maistatko juuren tehtävän maistaessasi uunituoretta lämpöistä ruisleipää? S.
Kyynelmatkani
” Virratkaa hehkuvina kyyneleeni, sukeltakaa kuoreni lävitse. Imeytykää sykkivääni, antakaa tietopisaranne olla osa elämäni uusivaa sykettä. Syleilkää vereni liikkeelle rakkaudella. Ajakaa ääripääni yhteen, sitokaa minut iättömän tiedolla kokonaiseksi. Kuihtukaa pois, kun olette saaneet minun kehoni näyltäänkin polttavaksi. Hukuttakaa turha matkani, jättäkää kuihduttuanne minut perille itseeni.” S.
Salaisuus taakkana
Kannatteletko sydämessäsi salaisuutta? Kannatteletko sitä itsesi takia vai jonkun toisen takia? Suostuitko ottamaan salaisuuden kannettavaksesi vai vaatiko sen kertoja sitä jälkikäteen? Miksi salaisuutesi on salaisuus? Onko se salaisuus siksi, että sen vapautuminen satuttaisi jotakin toista? Satuttaisiko se todella toista vai olisiko sen syntymä vapauteen ainoa tuskaa tuova hetki? Tai satuttaisiko sen vapauttaminen sinua itseäsi? Sinun… Jatka lukemista Salaisuus taakkana
Luovuutta luojastaan
Milloin viimeksi olet herätellyt luovuuttasi? Onnistuitko silloin luomaan jotakin? Olitko silloin luojan lapsi? Samaan aikaan sinun kyeten luomaan jotakin ja samaan aikaan osaamatta kuitenkaan luoda sitä jotakin kokonaiseksi. Tai olitko silloin kaavoihin kangistumaton luovuuden lapsi? Sinun pelkäämättä epäonnistumisia leikitellen luovuudellasi ja kokeillen erilaisia tapoja saattaa luomistyösi valmiiksi. Onnistuitko olemaan luoja luovuudessasi? Siinä tilassa sinun rajattoman… Jatka lukemista Luovuutta luojastaan
Samaa pipoa
Niin välillä vieläkin onnistumme kadottamaan oman osuutemme, oman silmukkamme, yhdeksi kudotusta piposta. Katselemme toisella tapaa pujoteltua silmukkaa eri värisävyineen, kuin emme tuntisikaan moisen silmukan merkitystä kokonaisen pipon aikaansaamiseksi. Ja niin tuhahtelemme kateellisina niille, jotka seuraavalla kierroksellaan liittyvät kahdesta yhdeksi onnistuen silti jatkamaan pipon valmistumista. Tai meidän ollen niitä silmukoita, jotka liitettiin toisiinsa kysymättä meiltä itseltämme… Jatka lukemista Samaa pipoa
Kokonaiset
Voisimmeko hyväksyä itsestämme senkin puolen mikä on vielä vajaa ja vailla ymmärrystä? Meidän näin antaen ymmärtämättömyytemme olla osa kokonaisuuttamme kenenkään kokematta tarpeelliseksi esittää ymmärtäjää silloin, kun ei sellaista ole. Voisimmeko hyväksyä ne muutoksen hetket milloin ymmärtämättömyytemme muuttuukin ymmärtämiseksi? Meidän hyväksyen uuden ymmärryksemme syntymisen meihin, vaikka meillä ei olisi vielä kykyä käsitellä tätä täysin uudenlaista ymmärrystä… Jatka lukemista Kokonaiset
Runo ystävälleni auringolle
Aurinko, sinä laskeudut päivä päivältä aikaisemmin meren taakse. Tällä rannalla veden jo peitellen itselleen jääpeitettä saadakseen levätä rauhassa viiman saapuessa. Aurinko, näen vielä sinun taivaanrantaa pitkin kulkevat kaikusi lämpöisen väreissä. Aurinko, tiedätkö, että poissa ollessasi leikkisät loimut rohkenevat tanssahtelemaan pitkin taivaanrantaa pakkasen kuorruttaessa metsän valkoiseen huntuun? Aurinko, nähdään taas, kun palaat takaisin matkaltasi. S.