Kipuina ne tunteet minun kehossani elävät, koska eivät muuten pääse yksinäisyydessäni maailmaan näyttäytymään. Antaen uusia sanomattomia iskujaan, minun ymmärtäen kuitenkin sanomattakin niiden syntyvän vajavaisuuteeni. Siihen vajavaisuuteen missä olen yksin. Nylkien minun sisuksiani, kuin vaatien päästä ilmoille ja kulkemaan kaupungin katuja pitkin. Mutta tähän hetkeen minulle ei näyttäydy yhtään kaupunkia missä ne voisi laskea ulos kiusaamasta… Jatka lukemista Orpomieli
Avainsana: henkinen elämä
Vähemmäksi yhdistyneet
Hienosti me osaamme porukalla kokonaisuudessamme näyttäytyä toistuvasti tyhmemmän oloisina ja vähemmässä ymmärryksessä, kuin totuudessa sillä hetkellä olemme. Vaikka itsessämme tiedämme ja tunnemme ettei meissä pahuutta asu vaan ymmärtämättömyyttä omille tunteillemme ja teoille jotka tunnemyrskyissä syntyivät, silti huijaamme näkyvissä rooleissamme muita ja ilmi annamme toisistamme vain mustaa ja valkoista, hyvää ja pahaa. Ja sanomillamme pakenemme tapahtuneiden… Jatka lukemista Vähemmäksi yhdistyneet
Kyselijä
”Annanko ääneni toisen sanalle? Kuiskuttelenko suloiset sointuni kylmäsydämestä? Tarkoitanko vai kuiskutanko tarkoittamatta? Aukaisenko taivasta vai luonko sellaisen oman? Osallistuinko itse vai olinko paikalla vain näkynä? Suutuinko minä vai varastinko suuttujan vihan? Annoinko anteeksi vai pakeninko sovulta? Kykenenkö itsenäni elämään vai imenkö toisen elon? Kuihdutanko toisenkin omaa kuivuuttani? Huudanko tuulipyörteisiin ääniä mitkä syntyivät hiljaisuuteen? Näenkö kauneutta… Jatka lukemista Kyselijä
Elämäni etsimiset
”Juurta sydämeni riipii se sävel, nuottien avain kahlinneena sävelsointuni alkujuurilleen.” Yhtä aikaa mikään koko historiassamme ei voi päättää meidän puolesta meidän eloamme tästä eteen päin. Ja yhtä aikaa juuri sitä se voi tehdä, niin kauan, kuin me sallimme sen. Kykenenkö kyseenalaistamaan omaa tapaani aloittaa opin hetkeni vai näenkö siihen hetkeen vain yhden aloitustavan, sen mihin… Jatka lukemista Elämäni etsimiset
Päin suuntaani
”Askelparini multaisella maalla, opinhalu uuteen lentämään, veden vietävänä lipuen. Kuinka pitkälle eteenpäin pääsisin? Kuinka pitkälle taaksepäin pääsisin? Jäisinkö välille oppimaan uutta? Matkustaisinko reunalle tunnistamattoman? Katselemaan sokeana sellaista mille minulla ei vielä ole totuutta. Ehkä tuttua vain hennontuntu tuoksahdus vapaudesta.” S.
Valussaan
”Kaunis hetkellisyys löytyi siinä ajassa missä meidät valanut mestari onnistui meidät yhteen valumuottiin kokoamaan. Silti meidän sekoittumatta toisiimme, vaikka täysin vaille ylimääräistä tilaa jäimmekin. Jokaisen henkäyksen kimpoillessa meistä toisiimme ja jokaisen hengenvedon lähtiessä toisistamme osuakseen muihin jotka siellä olivat. Onnistuimme niin pienen ikuisuuden hetken elossamme näkemään yhteisen harmoniamme tanssahdellen pehmeyttä kaikkeudessaan. Saimme siihen muottiin ikikuuntelijan… Jatka lukemista Valussaan
Tulevaan
Olemme yhdessä matkalla tulevaisuuteen. Tulevaisuus tulee olemaan osa meitä kaikkia eikä se ole vain minun tai sinun. Se koittaa meille yhdessä muodostuen ajattomuudesta missä elämme tai emme elä. Sen sijaan, että fantasioimme tulevaisuudesta kauniita kultareunuksisia silmin syötäviä maalauksia tai synkkiä saavutuksia pimeyden mieleltä, meidän pitäisi avautua näkemään tämä hetki missä elämme. Minun ja sinun pitäisi… Jatka lukemista Tulevaan
Ymmärryksestä
Huomaatko, miten olet tyytynyt näkemään vain juuri supustaan puhjenneet kukat kevään taitteessa. Vain ne kukat jotka ovat sattuneet aloittamaan kasvunsa juuri oikeassa mullassa. Juuri oikeassa lämmössä, että ne ensimmäisinä kykenevät avaamaan terälehtensä ja näyttäytymään loistossaan muiden vielä imiessä juuriinsa elinvoimaa avautuakseen. Huomaatko, miten annat aikaasi vain niille jotka jo ovat oppineet elämään tässä hetkessä ja… Jatka lukemista Ymmärryksestä
Runouden hetki
”Näin minä liidän ilman pelon viittaa hidastamassa tätä hetkeä. Annan jokaisen tuulenvireen paiskautua minua vasten ja pyyhkäistä ihoani pitkin kuin silkkikangas. Ääni pyristelee elonaikanaan olemaan jäämättä liikaa jälkeen ja olematta äänetön jota kukaan ei kuule. Vapaudenmaku villitsee suutani josta makujen kirjo täyttää vatsani rikkaimmilla ateriakokonaisuuksilla huomaten sen ripauksenkin happamuutta mikä teki siitä täydellisen. Raikasta tuoksua… Jatka lukemista Runouden hetki