Kun on tottunut suorittamaan elämistä ja tottunut elämään ilman läheisten apua, on vaikea pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee. Miksi lapsena sairaana oleminen ja omasta olostaan valittaminen ei ollut noloa eikä siitä kokenut häpeää, mutta aikuisena sairastuessa avun pyytäminen tuntuu niin kovin vaikealta? Avunhuuto sairaan ” Näytelmässäni estyvän, lasken verhot sankat silmilleni,jotta näkeväni jäisivät verhojen… Jatka lukemista Avun pyytäminen
Blogi
Tunteissa tukija
Olisiko meidän tärkeää kokea myös hetkiä missä meillä olisi mahdollisuus kokea ja näyttää tunteet myös silloin, kun ne ovat äärimmillään tuskassa tai rakkaudessa, avuttomuudessa tai pelossa? Sellaisessa suuruudessa, kun viha on saanut meistä otteen emmekä osaa keskittyä muuhun. Taikka silloin, kun rakkaudentuntu vie meidän ajatuksemme harhailemaan omille matkoilleen. Tai, kun olemme niin avuttomia ja voimattomia,… Jatka lukemista Tunteissa tukija
Egokapina
Hei sinä, huomaatko itseäsi? Miksi pyristelet hetkissä olemaan elämättä ja turrutat läsnäolemisesi paheilla? Tartut siihen ensimmäiseen lohturuokaan minkä kaapistasi löydät etkä halua nähdä itseäsi siinä juuri niin väsyneenä, kuin olet. Yrität nostattaa fyysistä elinvoimaasi sinuutesi kuihtuessa yksinäisyydessä mihin sinun egosi ei ole valmis laskeutumaan. Egosi pitää huolen, että jokainen vankilan ovi on lukittu sinuutesi ja… Jatka lukemista Egokapina
Ikävä ja omistaminen
Ikävä kertoo meistä, että elämme vuorovaikutuksessa toisiimme. Kykenemme tuntemaan ikävää läheisiämme ja tuttujamme kohtaan niissä hetkissä, kun emme ole heidän kanssaan. Muistelemme kaihoten muistoja läheisten kanssa. Kunpa vielä voisimme elää samat hetket uudestaan. Saatamme muistaa, kuinka emme menneessä hetkessä osanneet elää siinä hetkessä ja nyt muistelemme hetkeä toivoen, että olisimme osanneet tehdä tai ja olla… Jatka lukemista Ikävä ja omistaminen
Alkava tuntematon
Niissä hetkissä, kun luulen riutuvani. Silloin, kun ehkä jopa osittain tietoisesti työnnän ymmärrystäni syrjään ja takerrun tilaan missä en ymmärrä. Janoan olemista hetkessä missä saan olla ymmärtämättä. Sellaista hetkeä, kun osaan esittää niin hyvin tietämätöntä, että jopa itse melkein uskon esitykseni. Sellaista hetkeä missä egoni riuduttaa kehoani yrittäen kieltää ymmärryksen mikä oli jo syntynyt. Mutta… Jatka lukemista Alkava tuntematon
Juhla-aikoina
Tunnetko olevasi väsyneempi juuri tällaisina koreilevina juhla-aikoina milloin näet ympärilläsi ihmisiä jotka pörräävät kaupasta toiseen ostamaan kaikkea mikä täyttäisi heidän juhlalliset hetkensä. Kiireessään he astelevat ja nappailevat ostoskoriinsa vielä vähän jotain, että heidän sisimmässään ei olisi varmasti missään hetkessä tyhjää. Että heillä varmasti olisi kaikkea, millä he pystyisivät tarvittaessa täyttämään sisimmästään sen tyhjän tilan minkä… Jatka lukemista Juhla-aikoina
Hetken ymmärrys
Siinä hetkessä havahdut isompaan ymmärrykseen. Huomaat, että toisella ei siinä hetkessä ole tarpeeksi ymmärrystä käsittää asiaa niin suurella tavalla, kuin sinä sen käsität. Et halua kuitenkaan nostaa itseäsi toisen yläpuolelle. Et halua tuntea paremmuutta toiseen verrattuna. Sinun ei ole tarkoitus korottaa itseäsi toisen tai kenenkään muun yläpuolelle. Siinä hetkessä sinun on vaikea olla. Sinun on… Jatka lukemista Hetken ymmärrys
Yhdessä on kaikki
Koska me kaikki olemme yhtä, riippuvaisia toisistamme ja vuorovaikutuksessa toisiimme, me voimme kasvaa täyteen ymmärrykseen vain yhdessä. Minä yksin en voi päättää saavuttaa ymmärrystä tai löytää täyttä ymmärrystä, sillä jos sinulla ei ole sitä, olen minäkin saman matkan päässä ymmärryksestä. Meidän pitää välttää luomasta illuusiota missä pystymme hylkäämään osan kokonaisuudesta ja uskomaan, että voimme valita… Jatka lukemista Yhdessä on kaikki
Ymmärryksestä
Huomaatko, miten olet tyytynyt näkemään vain juuri supustaan puhjenneet kukat kevään taitteessa. Vain ne kukat jotka ovat sattuneet aloittamaan kasvunsa juuri oikeassa mullassa. Juuri oikeassa lämmössä, että ne ensimmäisinä kykenevät avaamaan terälehtensä ja näyttäytymään loistossaan muiden vielä imiessä juuriinsa elinvoimaa avautuakseen. Huomaatko, miten annat aikaasi vain niille jotka jo ovat oppineet elämään tässä hetkessä ja… Jatka lukemista Ymmärryksestä
Runo yhteisestä matkasta
Minä ja sinä nostamme toistemme sodanjanoiset aseet esille ja raatelemme toisiamme epäymmärryksen kahleilla. Pieksemme toistemme selkään sanoillamme syviä vereslihaan uppoavia kuin puukon terän viiltäneitä haavoja jättäen toisen egon vuotamaan ja kärsimään olemassa olostaan siinä hetkessä ja vaikeroimaan tulevaa lopunhetkeään. Syöksemme toistemme sydämiin orjuuttamista rakkaudelle minkä kuuluisi olla puhdas, mutta vahva ja kevyt kuin tuuli. Mutta… Jatka lukemista Runo yhteisestä matkasta