Kohtaaminen

Mikä saa meidät esittämään, että meillä ei ole aikaa tai tarpeeksi ymmärrystä kohdata itseämme kehittyäksemme juuri niissä hetkissä milloin hetki on meille vaikea ja kivulias? Miksi minä vääntelehdin ja ravistelen itsestäni pois sen aitouden hetken mikä minulle voisi olla opinhetki? Näin käännän sen hetken epäaidoksi pakottamalla itsestäni vaikeat tuntemukset pois ja vaihdan tilalle sen egon… Jatka lukemista Kohtaaminen

Eriparia

Muistatko hetkiä missä olet nähnyt itsesi yhtä aikaa hyvin väsyneenä, jopa uupuneena, etkä pinnistelyistä huolimatta kykene saamaan itseesi eloa edes niistä asioista mitkä yleensä sinulle kaikkein eniten elinvoimaa antavat. Ja samalla hyvin energisenä, valmiina päästämään kaikenlainen ylimääräinen energia vapaaksi kehostasi. Sellainen energia mikä saa sinut tuntemaan jopa suunnatonta ärtymystä ja vihaa sinun ymmärtämättä sellaisten voimallisten… Jatka lukemista Eriparia

Ylpeydessäsi

Mitä kauemmas polkusi yksinäisyyteen kulkee sitä kiivaammin huudahtelet ketä tahansa sinun polullasi sinua kuulemaan, jotta osaisit vielä tulla takaisin. Ja sitä näyttävämpiä kokeiluja polullasi kokeilet, että saisit vain sen huomion mikä alussa oli aitoa ja pientä, mutta mikä sinulle pikkuhiljaa kenenkään huomiota saamatta, huomaamatta, muuttui pakonomaiseksi ja suurenevaksi yksinäisyyden ylpeilyksi. Etkä enää kyennyt tuntemaan empatiaa… Jatka lukemista Ylpeydessäsi

Koko nainen

Miksi sinä asetit itsellesi alemman elonarvon, kuin muilla? Ja tietäen tämän elit vuosia arvottomampana, kuin muut. Vaikka sisimmässäsi kuitenkin tiesit yhtälailla vain olevasi ja eläväsi, kuin jokainen muukin. Ja tiesit, että elämistä ei totuudessaan voi mihinkään asteikolle asettaa vaan kaikki elo meissä jokaisessa vain on. Olitko tottunut selviämään elossasi itsesi rankaisemisella, koska et varmasti hyväksyisi… Jatka lukemista Koko nainen

Elävä

”Mielen puoli uskottelee, valoja vankkoja, ylistyksessään kuihtuvaa. Uskon pulputessa kielen kantta, auki availee epäluotettavaa. Tarkoitusta kyselee mailla, hulttion apajilla vaeltaa. Tarvitseeko oikeaa, väärälläkin kykenevä kapuamaan. Imiessä kesän näyn, talvisessa lepo haasteiden. Tutkimattomalla tiellä janoissaan, keksijän työssään kuvitteluja sanoittaa. Oikeutta tajuissaan ojentavat. Tarkkuudessaan kääntyneitä, painaa alleen kumartamaan.” S.

Kokonaisuus

Silloin kuulen sinun puhuvan edelleen kielellä millä torut itseäsi etkä ole antanut itsellesi epäymmärrystäsi anteeksi. Riudut siinä egosi asettamassa tunteessa missä olet ollut ikuisuuden mittaisen ajan elostasi huono ihminen. Ja sinun oma kielesi muotoilee suussasi sanoja ja sanoista pilkkalauseita jotka pyrkivät uppoamaan sinuuteesi tehden siitä heikon ja mitättömän. Etkä sinä kykene puolustautumaan sinun omilta syytöksiltäsi… Jatka lukemista Kokonaisuus

Jäätyminen

Miten voisin vaatia toista todella ymmärtämään minua, kun en itse osaa kuin jäätyä ja juuri ja juuri sanoittaa tunteeni asiana. En edes tunteina. Yksinkertaisten lauseiden sanoma suustani ei kykene tavoittamaan läheiseni sisintä. Se välittyy läheiseni korville asian sanomisena, ei sellaisena jossa tunnetila voisi siirtyä toisenkin sisimpään hänen sydämensä makusteltavaksi. Mutta minun sydämeni ei halua työskennellä… Jatka lukemista Jäätyminen

Rakkauden omistaminen

Meidän janomme rakastetuksi tulemisesta voi olla niin valtava, että me emme aina erota muodostunutta riippuvuutta ja pyrimme pitämään siitä kiinni. Kahliten rakkaudenosoitukset tästä hetkestä vielä tulevaisuuteen. Emme halua päästää pois sellaista mikä meidän antoi kokea niin suurta. Epähuomiossa asennoidumme omistamaan läheiseltämme meille annetun ajattoman rakastamisen. Sen päivän koittaessa sinun kehosi kuin polvistui maahan kiinnittäenhuomionsa vain… Jatka lukemista Rakkauden omistaminen

Synnyinväri harmaudessa

Niinkin karussa maassa kuin meidän fyysisyytemme, on meidän elinvoimallemme sijattu paikka. Meidän elinvoimamme, minuutemme on asettautunut näihin historiaa toistaviin runneltuihin vartaloihin mitkä kipuilevat välillä jokaista elinvoimamme purskahdusta ulos. Täällä katselemme toisiamme kuin elotonta harmaata kivimerta äärettömiin tietämättä jokaisen kiven sisällä piilevästä voimasta. Tuulen hivellessä hennosti ja äkkiarvaamatta kurvaillen kivimeren väliköissä. Sateen värjätessä lohkareet ja hippuset… Jatka lukemista Synnyinväri harmaudessa

Pelko vai Muutos?

Pelkäätkö tai murehditko sinä, että toinen ei osaa käsitellä sinussa tapahtuvaa muutosta? Tai pelkäätkö sinä, että sinä itse et osaa käsitellä sinussa tapahtuvaa muutosta toisen nähden? Ehkä sinä tunnet itsessäsi muutoksen hetken koittaneen ja niin kovinhaluaisit aloittaa sen hetken jo uudenlaisena, isommalla ymmärryksellä itsestäsi, mutta sinun egosi on päättänyt, että sinun läheisesi ei tule tällaista… Jatka lukemista Pelko vai Muutos?